17. 12. Hiitta saavutti perinteisen PN2 sijoituksensa Voittaja-näyttelyssä Helsingissä. Valioluokan voitto heltisi, mutta siihen se siiten jäi. Hiitta on elämänsä neljän Voittaja-näyttelyn aikana keräillyt sieltä enemmän PN2,3 sijoituksia kuin viimeiseen 3 vuoteen yhteensä ! ja jokunen näyttely on tullut käytyä. Se on titteli mitä se ei koskaan tule saavuttamaan, mutta kuten sanottua - täydellistä ei ole, eikä tule. Toivotan lämpimästi onnea V-05 tittelin saavuttaneille, toivottavasti tulevaisuus on Teidän.

Tämäkin vuosi on ollut kuitenkin Hiitalle hyvä, kahden näyttelyn tuloksella kutsu Champions of Champions-Gaalaan viimeistä kertaa lämmittää mieltä. Koepuolen ansiot ovat sitten asia erikseen, sielläkin on kulkenut ihan mukavasti.

10. 12. Säkylän erämiehet ry kokeet ovat aina olleet Hiitalle suosiolliset, niin myös tänään. Mukavissa -10 ja-2 asteen pakkaskeleissä Hiitta kokosi 115 ja 98 min ajot. Hieman takkuisia ajot olivat, mutta tuottivat kokonaispisteet 83,13 ilman tappiopisteitä ja AJOK-1 sekä kokeen voiton. Ylituomarina toimi Mika Kyrömäki. Hangessa oli sen verran kuorta, että koirien tassut joutuivat kohtalaiseen testiin. Metsästysmajalla todettiin, että kovin kauniiksi kehutut Hiitan tassut kestävät erinomaiseti myös kovan kelin. Suomenajokoiran kauneus on aina tarkoituksenmukaista. Tiiviit kruunumaiset tassut ovat tehty niin käyttöön kuin näyttöökin. Kiitos hyvin järjestetyistä kokeista ja lämmin kiitos taas palkintuomareille. Ilman teitä ei olisi kokeita, eikä kokeisiin vietäviä koiria. Erityinen kiitos vielä Merja Mäkiselle Hiitan rintahaavan perusteellisesta hoidosta ja tikkaamisesta. Nyt se on arpi vain...

29. 11. Tiistaina Hiitta pääsi onnistuneen Joensuun reissun jälkeen metsälle. Tarkoitus oli ottaa hieman edellisen viikonlopun maitohappoja pois ja valmistautua seuraavan viikonlopun Huittisten kokeeseen. Hiitta olikin intoa piukassa ja ajeli klo 16 jälkeen niin innokkaasti, ettei sitä meinattu saada metsästä millään pois. Hieman ennen puolta yötä ajo katkesi kuitenkin kauheaan ulvahdukseen ja Janne tiesi, että nyt sattui jotain. Saatuaan verta valuvan koiran kiinni totesimme, että ilmeisesti hakkuuaukolla oli puunranka mennyt koiran rinnasta läpi. Ajokoiran rintakehä on nerokkaasti rakennettu, joten sisäelinvammaa ei ollut, mutta ammottava reikä.

Hyvien muistojen Säkylään lähdetään kokeeseen 10.12.Ja huikean suureen Voittaja-05 sekä PMV-05 näyttelyyn. Jälkimmäisessähän Hiitta puolustaa titteliä....

6.11. Hiitta on treenaillut suuren osan syksystä saaristossa ja oli aika testata koekunto. Honkajoen metsästysyhdistyksellä oli kokeet, jonne Janne, Rädyn Kari ja Heiskalan Hannes suuntasivat. Alku lähtikin ihan mukavasti liikkeelle, 60 min. ajoa ja jäniskin näkyi kolmeen kertaan. Parhaimmillaan jänis oli 12s edellä. Sitähän jänis ei kauan katsele... Vauhtia ja intoa oli siis Hiittamaisesti hiukan turhan paljon ja minuutit jäivät kertymättä. Lopputulos oli vaatimattomat 37p. ja kokeen toinen sija. Tulosta siis ei tullu.Kokemusta ja kalsareihin asti märät vaatteet olivat päivän saldo.

17.-18.9. Lähdimme taasen reissuun kaveriporukalla. Suuntana oli Tanskan Voittaja- näyttely Brondbyssä ja hiacessa 5 näyttelyyn osallistuvaa koiraa. Pari titteliä saatiin, Merja Mäkisen lunnikoira Recknagel Galinakulakoova oli VSP ja samalla KBHV-05. Hiitta oli Janusz Oparan (Puola) mielestä sertinsä ja ROP arvonsa ansainnut, joten Hiitasta tuli KBHV-05 ja tällä kertaa varmasti myös Tanskan valio.

6.-7.8. Hiitta matkusti yhdistetylle näyttely- ja omistajien sukulaisretkelle Karelia Showhun Joensuuhun. Lauantaina JV-04,V-04 Karo veti pidemmän korren ollen ROP koira sijoittuen lopussa BIS-4 asti. Hiitta oli siis VSP.Tuomarina Hannu Talvi. Sunnuntaina Matti Palojärvi nosti Hiittavaisen ROPksi ja vielä ryhmävoittoon asti. Best in Show tuomarina oli Levente Miklós (Unkari) ja suureksi riemuksemme Hiitta sijoitui lopulta BIS4! Sunnuntai oli suvulle muutenkin hyvä. Jannen sedän omistama ja kasvattama suomenpystykorva FIN & KANS MVA, KVA, V-02, EST-03 Akkameton Roki sijoittui upeasti BIS VET-4! ONNEA Taisto ja Ulla Räsäselle Viikonlopun hurjista käänteistä karkumatkoineen Hiitan päiväkirjasta jossa myös kuvia.

9.-10.7. Näyttelymatka Ruotsin Tvååkerin kahden päivän näyttelyyn oli Hiitalle menestys. Ensimmäisenä päivänä Kresten Scheel Tanskasta tuomaroi Hiitan käyttöluokasta ROP koiraksi. Samalla se sai sertin ja käsittääkseni myös Ruotsin valion arvon! Samainen tuomari nosti Hiitan vielä RYP5. 6 ryhmä oli koiramäärältään melko iso, joten vähäpätöisen rodun sijoittaminen aiheutti hämmentyneitä taputuksia katsomossa. Seuraavana päivänä rotukehässä Kirsi Nieminen arvioi Hiitan jälleen ROPin ja Cacibin arvoiseksi. Gunnar Nymann jälleen Tanskasta nosti vieläkin suurempana yllätyksenä INT näyttelyn ryhmässä Hiitan peräti RYP4. Mellinin Anskun käsissä Hiitta näytti jälleen kerran parhaat puolensa. Lähes 30 asteen helteestä huolimatta se jaksoi tsempata juuri tärkeimmällä hetkellä. Retkestä lisää Pilvin päiväkirjassa.

18.6. Hiitan päiväkirjaa päivitetty.

4.5. Ensimmäinen ultra osoitti epäillyksemme todeksi. Hiitta jäi tyhjäksi. Lähtiessämme astutusreissulle progesteroni-arvot olivat jo turhan korkealla eli kiima oli menossa ohi. Siitä huolimatta päätimme yrittää, koska narttu oli kovasti "tyrkyllä". Tällä kertaa hormoni arvoon olisi kannattanut uskoa, mutta otetaan syksyllä uusiksi.

7.4. Heinävesi
Hiitta käytettiin astutettavana MVA Ajopolun Tessulla. Lue lisää Pennut-sivulla.

20.3. Ikaalinen SAJ: päänäyttely

Haikeudella luovutin aamulla edellisen vuoden VSP pokaalin järjestäjille. Päänäyttelyssä taso on aina kova, joten mitään ei voi ottaa itsestään selvyytenä. Tietysti edellisen päivän menestys Tampereella antoi toivoa. Esitin aamulla ensiksi vielä hieman ujon Mulonsalon Mantin ja kauhukseni jouduin myös Hiitan kanssa kehään. Se ei aina ole ihan nättiä kun jännitän niin kovasti. Tällä kertaa Hiitta antoi minulle armoa ja esiintyi kuningattaren tavoin. Katsoin oikein välillä sitä itsekin, että oletpas sinä tänään IHANA! Keljonkankaan Katinkkan omistajan tarinat saivat minut taas niin hyvälle tuulelle, että unohdin jopa jännittää ja yht’ äkkiä olimmekin PN1. Siinä kohtaa tuuletin jo villisti, sillä tajusin, että hyvästit VSP pokaalille olivatkin vain väliaikaiset. Urokset ovat hallinneet päänäyttelyiden ROP kehää jo joitain vuosia ja PU1 Hiitta oli hävinnyt jo kerran ennenkin, joten en odottanut yhtään enempää.

19.3 Tampere KV Tampereen näyttelyyn ei pitänyt edes lähteä. Sitten kasvattaja ilmoitti, että kasvatteja olisi tulossa niin, että mikäli Hiitta liittyy joukkoon hurjaan, saadaan kasvattajaluokka kasaan. Edellyttäen tietysti, että kaikki saavat vähintään EH. Apuun kutsuttiin jälleen Melliinin Ansku Hiitan ja Mantin narun pähän.
Ryhmään kuuluivat MVA, Hiitta, MVA, Mulonsalon Konsta ( e. Mulonsalon Alma i. Oikanvuoren Atte), Mulonsalon Jade ja Mulonsalon Manti (e. Mulonsalon Alma i. Jaakonpuron Jalo).
Kaikki klaarasivat EH tasoon, jopa niin, että Konsta oli ROP ja Hiitta VSP. Jade sai vielä sertin, joten hyvä ryhmähän siitä tuli. Oli ilo esittää suomenajokoira ryhmä, niitä valitettavan harvoin näkee. Menestystä emme toki isossa kehässä saaneet, vaikka tuomarina olikin Cruftsin BIS tuomari – luulisi ymmärtävän laadun päälle, mutta KV näyttelyssä toki muutamia muitakin hienoja ryhmiä esitettiin ;-))) Näyttelyn kohokohta oli ehdottomasti kun Anskun oma Basset artesien normand Uléma le Suédois des Giboyeurs eli Tenho voitti 6. ryhmän. Sitä tuuleteltiin kyllä oikein kunnolla!!! Ansku ja Tenho todella ansaitsivat sen! Hiitan arvostelu

26.2. Ikaalinen
Ajokausi lähestyi loppuaan ja yhdet kokeet ehti vielä käymään. Ensi vuoden KILVAn maastoissa voi samalla vähän nähdä päiväuniakin… Alku näytti hankalalta kun heti jouduttiin varamaastoon, jota kukaan ei oikein tuntenut. No, jäniksen Hiitta otti ylös 5 minuutissa, mutta teki vähän turhan pitkää lenkkiä. Ajon hävitessä välillä kuulumattomiin, koeteltiin entisen SM-urheilijan kuntoa oikein tosissaan. En tiedä kumpi illalla oli väsyneempi koira vai isäntä! AJOK-2 sieltä kuitenkin tuli suhteellisen hyvillä pisteillä, ykköseenkin olisi ollut kohtalaiset saumat. Hyvä kuitenkin näin. Kausi saatiin päätettyä kahteen hyvään kokeeseen ja pääasia, eli mustaa valkoiselle saatiin aikaiseksi. Kaikkihan me tiedämme miten koiramme aina omistajansa kuullen kulkevat ;-))

19.2. Säkylä
Edellisen viikonlopun kimalteet oli tuskin saatu karistettua turkista kun metsäkoiran toinen luonto kutsui. Hiitalla oli useampia todella huono-onnisia kokeita takana, mikä luonnollisesti harmitti suunnattomasti. Ensimmäisen kerran Hiitta sai startata kokeeseen normaalissa kelissä, vaikkei se ihanteellinen ollutkaan. Hiitalle oli moneen kertaan lyöty ”näyttelykoiran” leimaa otsaan, vaikka 5kk sille ensimmäinen jänis kaadettiinkin. Tapasimme kuitenkin sanoa, että aika aikansa kutakin ja niin kauan se on näyttelykoira kun mustaa valkoisella löytyy. Säkylässä sitten lopulta natsasi ja kelvollisten, ei huippuajojen jälkeen, Hiitta sai palata kotiin AJOK-1 tuloksen kanssa. Samalla koirasta tuli Suomen muotovalio ja kansainvälisen muotovalion arvoa voitiin anoa. Sen varmistaminen voi kestää kuukausia, mutta cacibit riittävät kyllä, useampaankin kertaan…
Sinä iltana tuuletettiin kunnolla ja joitain tekstiviestejäkin tuli läheteltyä.

Vuosittain järjestetään kutsukilpailu Suomen 100 parhaiten menestyneen näyttelykoiran – ja näyttelyveteraanin kesken. Koska Hiitta oli listalla 21. sijalla kauden päättyessä, saimme myös kutsun ja ilolla osallistuimme. Hiittaa esitti Anna-Maija Mellin, jolle tilaisuus oli entuudestaan tuttu – samoin kuin Hiitan esittäminenkin. Tilaisuus on iltapukugaala, jossa kuohuvien keralla nautitaan illallisesta ja ennen muuta hyvästä seurasta. Metsäkoiramme sai pintaansa kimalletta ja musiikin pauhatessa Hiitta hämmästytti meidät taas kerran kirmaten lavalle kuin vanha tekijä.