Suomenajokoirat
Rottweilerit
Uutiset
Hiitan päiväkirja

06.1.2007 Kettujahdissa

Hiitalle saatiin talven ensimmäinen kettu nurin Loppiaisena. Ajoa saatiin kuunnella melkein kaksi tuntia ennenkuin kettu törmäsi Laurilan Kariin. Ja lopputuloksen näkee kuvasta.

14.4.2006 Viimeisillään

"Kehien kuningatar" lähettelee vaan terveiset kaikille, että nauttikaa vaan hetkestä parrasvaloissa - niin on katoavaista tämä kauneus! Täällä sitä maataan sohvalla ja yritetään löytää asento, jossa pennut eivät hajottaisi joko pissirakkoa tai keuhkoja. Mitähän pirulaisia tuolla vatsassa oikein mahtaa asua - yksinkertaisia taitavat olla kun yrittävät ulos aivan vääristä kohdista! Vaihtelen paikkaa täällä kotona sohvalta vuoroin niille kohdin missä lattialämmitys on oikein lämmin ja vuorostaan taas viileään eteiseen. Nyt viime päivinä olo on kyllä ollut aika tukala. Sanovat, että ruokahalun menetys enteilee synnytystä, mutta sen sanon, että ruuasta en luovu ennen kuin kuolema korjaa - sen voi todistaa meillä kaikki.

Olen seuraillut koirienhuoneen hyllyille kertyvää tavaramäärää lievän huolestuneena. Kaikkea näkyisi olevan, paitsi ruokaa. Olen koittanut viestiä, että odottava äiti tarvitsee PALJON ruokaa ja sitä pitäisi olla AINA tarjolla kuten vettä. Tätä seikkaa nuo kirjanoppineet eivät näytä käsittävän. Sellainen mukava puoli tietysti on, että saan ruokaa useamman kerran päivässä, vaikkakin annokset ovat huolestuttavasti pienentyneet kertojen lisääntyessä. Lihaa on paljon ja se on hyvä samoin viili, jota on tarjolla runsain mitoin. Ruokapapanat ovat pienentyneet ihan minikokoisiksi ja huomasinkin kerran kaappiin murtautuessani, että pussinkyljessä luki puppy - tästä päättelin nopsaan, että pennut pitää ruokkia suoraan mahaan, kun eivät vielä pääse tissille. Eiväthän ne varmaankaan vielä osaisikaan isoja muroja syödä, enkä tiedä miten niille voisin oksentaa sisäänpäin. Mamma on siis ajatellut kaikkea.

Erittäin inhottavaa on lämmön mittaaminen kahdesti päivässä. Tänään kuulemma lämpö on lähtenyt laskuun - vähemmästäkin - kun vain näenkin kuumemittarin kylmä hiki nousee kieleeen. Aikuisemmille lukijoille käyttäisin termiä "kylmä rinki perseen ympärillä" ja siitä jokainen arvatkoon miten suolesta mitatun lämmön käy?

Pentulaatikosta kyllä tykkään. Se on tarpeeksi iso, että mahdun oikaisemaan sinne oikein kunnolla tämän kauhean mahani kanssa ihan mitenpäin vain. Pohjalla on suihkuhuoneisiin tarkoitettu pehmeä muovimatto ja sen alta lattialämmitys hohkaa mukavasti. Kasa sanomalehtiä nurkassa kyllä enteilee, että tänne on varmaan tulossa vielä yksi kerros jotain muuta... Näyttelyhäkkiini kyllä tungen edelleen mielelläni petaamaan mattoja, mutta mamma on laittanut sen oven säppiin - kuten tiedätte osaan sen sisäpuolelta avata, mutta ulkoa en ole saanut sitä auki, vaikka olen yrittänyt. Mamma sanoi, ettei sinne nyt tarvitse tunkea - sotkisin kuulemma vaan pennut sinne - mitkä pennut saanen kysyä? Toistaiseksi ne eivät ole onnistuneet kaivautumaan läpi mahastani... Nyt haluan hieman levätä. Mamma saa sanelusta taas kirjoittaa kun jaksan tarinoida. Mammalla tehtiin silloin Selmasta hätäsektio, toivottavasti minä onnistun vääntämään lapsukaiset ulos kunnialla. Siinä missä se ei onnistunut yhden kanssa täytynee minun selviytyä koko laumasta - toivottavasti Merjalla on veitset terävänä...varmuuden vuoksi.

 

 

8.8.05 - Karelia Show, Joensuu

Raskas, mutta jännittävä Joensuun viikonloppu on takana ja Pilvin toivomuksesta hieman kirjoittelen tuntoja ylös.Perjantaina lähdimme jo päivällä ajelemaan kohti Joensuuta, jotta Janne ehti sukuloimaan jos jossakin. Minä makoilin tapani mukaan häkissä ja jos oli se matka pitkä sinne Tvååkeriin, Ruotsiin niin on kyllä Joensuuhunkin! Selma onneksi lauleli meille puoli matkaa ja poikkesimmepa katsomaan sulhoanikin kun Pilvi ei sitä ollut vielä elävänä nähnyt. "Mamma" ihastui siihen ikihyviksi kehui paljon paremmaksi kuin kuvissa! Sain siis luvan tulla uudelleen riiuu reissuun kunhan tästä ehdin kiiman.

Perjantai iltana pääsin oikein kunnon pyörälenkille pitkän autossa makaamisen jälkeen niin saatiin paikat auki! Ja olivathan ne auki. Lauantain kehässä Pilvillä näyttää tekevän paljon tiukempaa kuin minulla. Sitähän se teettää kun ei kehässä saa omistajalla olla polkupyörää....

Lauantaina oli tuomarina Hannu Talvi. Kovasti hän minusta piti kun taakse jäi mm. Tienhaaran Marina, jota Pilvi pitää yhtenä pahimmista ja rakkaimmista kilpasiskoista. Marinalla oli ollut pentuja, joten sain hieman tasoitusta. Voutilaisen Jukka toi "kiusakseni" parikin ihan näpsäkän näköistä urosta. Karo voitti rinnanmitalla lauantaina ja sanotaan, että tämän Jukan toisen Rollen voitin sunnuntaina tassunmitalla...

Lauantaina pääsimme lähtemään jo ajoissa ja kerkisin siis nukkua mm. Jannen ukin pihamaalla muutaman tunnin ja sitten siinä kävi lukematon liuta serkkua ja siskoa ja veljeä ja jos ketä...Minä kuitenkin keskityin jo sunnuntain kehään, sillä VSP jäi tiukasti hampaankoloon! Minun ylitsenihän eivät kollit juokse!

Sunnuntai valkeni ihanan viileänä, mutta sade pysyi loitolla. Pilvi tapasi edesmenneen rotikkansa kasvattajan ja kuulin "mamman" sanovan, että jos Jumala on olemassa niin se on varmaan antanut minun menestykseni lohdutukseksi Aidan liian aikaisesta kuolemasta. Ja pyh, sanon minä. Minun menestykseni on minun ansiotani! Siitä rotikasta ei minulle ollut mitään iloa - päin vastoin sehän se juuri repi minulta kerran lähes pään irti!

Voitilaisen Jukka sanoi tuovansa sunnuntaina "rumemman" uroksensa kehään. Silti tältä neidiltä pyörähtivät silmät ympäri. Aika komea Rolle oli tämäkin - ja mikä pää, aivan tällaisen vanhanpiian selkäpiitä kutitteli. No, Rollen kanssahan me oltiin vastakkain ROP kehässä. Palojärvi oli taas juoksuttanut mamman ihan hengästyneeksi ja jo ajattelin, että jos sen tähden häviän, että emäntä ei jaksa juosta niin.... No aikamme taas juostiin ja seisottiin ja juostiin...Lopulta tuomari teki tutun ajokoiratuomarien tempun eli sanoi:" 5 askelta eteenpäin ja SEIS - koiraan ei saa koskea." Koirat siis ratkasiskoot paremmuutensa. (sinänsä se oli kyllä kannaltani reilua, että mamma saa kyllä minut näyttämään joskus aivan hirveältä!!) Rolle lähti eteenpäin kuin höyryjuna, joten pysähtyminen oli hieman hankalampaa. Minä sipsuttelin 5 askelta ja pysähdyin kun tiesin kyllä mitä tässä haetaan. Tuomari oli sitä mieltä, että tassujen asento kertoo lopputuloksen ja mammalle lyötiin ROP ruusuke käteen. Kaunis kiitos hännän heilautus myös Rollelle - tiukka vastus.

 

Rotukehän jälkeen vasta järjestin vähän omistajille lystiä - ja ennen muuta itselleni! Jättivät minut autoon ulko-oven eteen kun menivät sukulaisiin kahville. Minä siinä ajattelin, että varmaan olisi mukavampaakin tekemistä kuin maata täällä. Joten nikkaroin häkin oven hajalle ja lähdin tsekkaamaan naapuruston jäniskantaa. Ja sitähän oli! Ajolähti aikas het´suikkaan. Siinä sitten paahdoin ympäri Joensuun yhtä asuntoaluetta. No niin kova ääni siitä lähti, että ei aikaakaan kun perässäni oli paitsi yksi valtava weimarinseisoja uros niin pian myös Janne! Pakko oli lysti lopettaa ja iskän raamaamana jääkylmään suihkuun. Ja vasta kun pääsin hyvään parinkymmenen minuutin alkuun! Mamma kauhisteli, että pitääkö tämä "kieli" viedä vielä kehään! Sen verran katsos oli kuuma, että kieli taisi olla suurin yksittäinen osa minussa ja läähätinkin melkein yhtä pahasti kuin mamma itse kehässä! Kylmä suihku ja tunti autossa jäähdytin täysillä sai läähätyksen loppumaan ja olin jo lähes normaali ryhmä kehässä. Lähes normaali tarkoittaa sitä, että olin niin kerrassaan hyvällä tuulella, että näytin oikein KUINKA lujaa oikeastaan osaankaan juosta!

Ennen minun kehääni oli kuitenkin BIS-vereraanit ja Jannen sedän omistama ja vielä oma kasvattama Akkameton Roki sijoittui Paula Heikkinen-Lehkosen tuomaroinnissa hienosti BIS VET-4!! Pisti hieman paineita meikäläiselle. Räsäsen suvussa kun kilpailuvietti on kova ja hävitähän ei passaa!!

 

 

Sittenpä olikin minun vuoroni. Kuten sanoin paahdoin kehään siis sellaista vauhtia, ettei tahtonut mamma kestää perässä. Yleensähän olen jo ryhmässä ollut aikas tahmea lyyli, mutta tuo rusakon hätyyttäminen ja taas yhdestä häkistä karkaaminen sitten piristi kummasti mieltä!

Tässä katson tuomaria luottavaisin mielin. Mammalla on hiukan epävarma ilme - se johtunee siitä, että energian puuskani olivat niin suuri yllätys, että taisi pelätä etten pysy käsissä....

Hyvin siinä kuitenkin kävi. Hiukan taisi mammaa jännittää hyppäänkö laatikon päälle, mutta hyppäänhän minä! Taisi olla niin kauhuissaan, ettei ymmärtänyt, että laatikon edessä olisi puolimetriä tilaa! Tässä pitää jäkittää, ettei takatassut putoa....

Ryhmäkehät menivät Joensuussa todella jouhevasti, joten BIS-kehään päästiin tuossa tuokiossa. Unkarilainen Levente Miklós katseli minua pitkään ja taisin sille hieman silmääkin nikata. Ajattelin, että minun on tämä hoitettava, sillä mamma oli taas pikkuisen jäykkänä narun varressa. Tämän tähden Mellinin Ansku esittää minua yleensä. Mamman hermorakenne EI KESTÄ! Kun tuomari kävi katsomassa ilmettäni niin kallistelin hänelle päätäni oikein somasti, mahtoikohan se auttaa...

No aika suureksi yllätykseksi pokasin elämäni toisen BIS sijoituksen ja sain kauhean kasan ruokaa ja mamman mielestä pokaalia mukavamman kaiverretun lasimaljakon. Ja varmastu elämäni suurimman RUUSUKKEEN!

Kaukaa oli taas pitkä matka kotiin, mutta täällä taas ollaan. Jänisajoja kyllä odottelen, sillä niin mukavaa oli kerta kaikkiaan sitä rusakkoa pöllyyttää, vaikka eihän se Joensuun keskusta oikein niitä prima-maastoja taida olla.

12.6.05
Viime viikolla katsastivat vielä mahaani ultralla ihan varmuuden vuoksi, ettei siellä ole yhtään pentua. Minä kun olen niin tarmokkaasti varastanut ruokaa ja kerjännyt ja näyttänyt ”huonolta”. Tissejäkin yritin kasvattaa, että jos hieman saisi lisää ruokaa….Ei ole armoa annettu ja nyt varsinkin kun kohtu varmistui kerta kaikkiaan tyhjäksi väheni ruoka entisestään. Pyörälenkilläkin saa pistää ihan totisesti tassua toisen eteen. Emännän ja Anskun puheluista olen päätellyt, että jotain ulkomaan matkaa ne taas suunnittelevat. En kai vaan joudu sen lyhytjalkaisen, miespuolisen ajokoiran kanssa samaan häkkiin!! (Basset Artesien Normand) Ja sitä paitsi, ihan selvästi näin kun Kansainvälisen muotovalion kunniakirjaa viritettiin seinälle – eikös se tarkoita, että ulkomaan näyttelyt olisi lusittuna…Emäntä sanoo, että kesäretki – niin tosiaan!

Eli sen arvaa, näyttelyilmoja kun täytetään niin meikäläisen tarhassa makoilut on makoiltu. Bikinikuntoon vaan, fillarilla painetaan pimenevään iltaan kuin yötä vaan – olen siinä yrittänyt matkalla kysellä, että josko minäkin saisin ne pyörät jossain vaiheessa alleni. Olisi nimittäin huomattavasti helpompaa kuin se perässä juokseminen. Niin, ja sitten kun meillä asuu se minun mielestäni täysin kaistapäinen rotikka… se hullu juoksee vaikka 15 kilometriä aivan sumein silmin ja silti näyttää siltä kuin pitäisi taas olla menossa. Se ei kerta kaikkiaan tajua, että jos juostaan niin juostaan jäniksen tai ketun perässä. Ei maantiellä kieli maata viistäen… Veisivät sitä rotikkaa näyttelyyn kun se niin innoissaan sitä lihastaan rakentaa…no, ei vaan ymmärrän minä kyllä senkin mikseivät vie. Sillä ei tosissaan ole maailman naisen käytöstapoja ja minun kanssani kun tottuu saamaan tuota pinkkiä nauhaa niin… No sanovat, että vaatimattomuus kaunistaa joten jätän nyt sanomatta…

Luulin tosissaan, että emäntä oli tosissaan Ikaalisten näyttelyn jälkeen kun sanoi, että nyt saa sitten kehät Hiitan osalta ole, mutta arvaahan sen. Kaikki sen kaverit siellä juoksee ympyrää koirineen joten jos sillä ei ole tekosyytä mennä näyttelyyn niin eihän se täällä metsässä ketään tapaa. Ja kenet se sinne tästä firmasta vie? Selma olisi ihan söpö, mutta taitaa olla väärää rotua. Luna, no jaa, joten pakkohan minun on lähteä. Olenhan ihmisen paras ystävä, joten jos tällä kehän ympäri juoksulla saan mamman sosiaaliset suhteet kuntoon niin juoksenhan minä! Nyt on tassut vieläkin niin kuumana lenkin jälkeen, että taidan painua häkkiin maata. Ovat onneksi tajunneet laittaa tämän tietokoneen tänne koirien huoneeseen niin saan täältä kirjoitella kuulumisia. Lunan päiväkirja on tyhjä – jos minulta kysytte niin se ei varmaan osaa käyttää tätä konetta. Tuossa se istuu ja tuijottaa – ottakoon opikseen ja kirjoittakoon jos osaa … palveluskoira – salli mun nauraa!! ;-)
 

 

web master  Marita Peuhkuri