Räsäpellon suomenajokoirat

Kiitokset

Koirien omistaminen, menestyminen ja kasvattaminen ei milloinkaan voi olla yhden kauppa. Koiramaailmassa, niin kuin muuallakin, unohdetaan liian usein sanoa KIITOS, kiitos niille, kenelle se kuuluu. Näillä sivuilla haluamme kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat auttaneet meitä matkallamme koirien kanssa. Moni on matkan varrella sanonut onnittelun tai rohkaisevan sanan. Teidän kasvonne ovat kyllä päässäni ja sitä suurta joukkoa haluan kiittää yleisesti. Se miksi haluan kiittää muutamia aivan henkilökohtaisesti johtuu siitä, että TE ja MUUTKIN tietäisitte kuinka tärkeitä TE olette meidän kennelimme väelle.

Nimet eivät ole missään järjestyksessä ja toivottavasti niitä tulee paljon lisää.

Merja Mäkinen. Olen Mennalle niin monesta asiasta kiitollinen. Yksi kiitos ei näiden kaikkien vuosien varrelle riitä. Paitsi, että Merja tietysti työnsä puolesta on koiraihmiselle ihan arjen haavereissa ja käytännöissä tärkeä, niin on paljon muutakin. Merja on opastanut minua Hiitan kanssa enemmän kuin kukaan muu näissä mahdottomissa koiran ulkomaille vientisäännöissä. Ihminen, jolta voi kysyä sen tyhmän kysymyksen tuntematta itseään tyhmäksi. Enkä myöskään varmaan ikinä olisi itse lähtenyt koiran kanssa ulkomaille, ellei MV-näyttelyyn olisi ollut melkein pakko lähteä! Miten hauskaa sillä extreme-matkalla kaikista kommelluksista huolimatta olikaan! Menna on aina ollut myös tukena myös niissä vaikeissa hetkissä, vaikeissa päätöksissä ja surun keskellä. Ei lääkärinä, vaan ystävänä. Tosipaikan edessä tiedän, kenen neuvoon luotan. Toivottavasti edessä on paljon enemmän iloisia hetkiä yhdessä kuin niitä toisia. Niitä osallani on koiramaailmassa ollut jo tarpeeksi!

Anna-Maija Mellin. En oikein edes muista missä me tavattiin ensimmäisen kerran? Varmaan silloin kun Manen ja Anskun koirapaku matkasi länteen vaatimattoman –35 asteen pakkasen saattelemana. Hiitan narun päässä Ansku alkoi kuitenkin näkyä yhä useammin kunhan kaikilta muilta esitettäviltään vaan ehti. Jostain kumman syystä Ansku on ihastunut Hiittaan. Hän vaan nauraa kun Hiitta pistää parastaan (pahintaan) ja Anskun kanssa Hiitta usein onkin iloisimmillaan kehässä. Champions of Champions – Gaalassa pari esiintyi kuin vanhat tekijät – sitä Ansku tietty onkin, mutta hän sai myös Hiitan uskomaan hommaan. Toivottavasti Ansku näkyy myöhemmin myös Räsäpellon kasvattien esittäjänä. Jos ei niin ystävyys säilyy joka tapauksessa! Saunotaan taas ja siivotaan koiran kakkaa ;--))) Ja JOSKUS vielä juhlitaan.

Mariia Touronen Zhamane taisi olla ensimmäinen ”vieras” esittäjä, joka Hiitalla oli. Näkihän sen heti silmäkulmallaankin, että miksi asian osaavien ihmisten pitäisi Hiittaa näyttää. Kissaharrastus on vaan vienyt Manen niin täysin, että harvoin häntä enää koiranäyttelyssä näkee – no ehkä sitten taas joskus. Manen ansiota on myös useimmat Hiitan ulkomaanmatkat. Manen legendaarinen Hiace on useampaan otteeseen ollut pakattuna eri suurilla määrillä koiria ja ihmisiä matkalla pohjoismaisiin koirakekkereihin. Niin siitä viimeisestä Ruotsin reissusta … ilman niin loistavaa seuraa en olisi vieläkään selvinnyt siitä tappiosta….

Jenni Rajala, ei turhaan Hiittaa esitä. Pariin kertaan hän on tainnut Hiitan esittää, toisen kerran ryhmävoittoon ja toisen kerran kaikkien rotujen näyttelyn BIS 1! En tiedä mahdanko uskaltaa enää edes pyytää, ettei taika rikkoudu. Jennin kädenjälkeä voi omin silmin tarkastella ”Kuvagallerian” Kouvolan kuvasarjasta!

Hanna Saranen. Ilman legendaarista Saksan matkaa tuskin olisin koskaan törmännyt sinuun. Hanna-mäykky kuten puhelimessani edelleen lukee on esittänyt Hiittaa muutamia kertoja ja mieleen on ehdottomasti jäänyt ” juokse pisteestä pisteeseen niin saat pisteitä”. Niin, ja kiitos siitä teltan vuokrasta. Silloin tunsin tosissaan olevani PRO! ;--)

Hannes Heiskala Heti alusta asti kun me vihreinä näyttelyajokoiraihmisinä aloimme pyöriä kehän laidalla oli Hannes aina valmis auttamaan. Siitä huolimatta, että olemme aivan tarpeeksi monta kertaa ottaneet Kuttatörmä Sakulta kuokkaamme, olemme kuitenkin onnistuneet säilyttämään puhevälit Hannekseen – vaikka koville se välillä on ottanut ;-)) Ulkomaan reissuilla olen huomannut myös miten valtavan paljon hyvää mainosta Hannes kielitaitoisena ihmisenä suomenajokoiralle rotuna tuo. Siitä erityisesti olen Hannekselle ajokoiraihmisenä kiitollinen.
Kiitos myös ajokokeissa tuomarina olemisesta – aina ei ole helppoa löytää niitä, jotka uhraavat koko päivän, jotta toisen koira pääsee kokeeseen.

Kari Räty, Jannen ainoita ”melkein sukulaisia” täällä etelässä. Karilla kun on ollut tuo Hiitan parempi kopio (Hiitan emän sisko) KILVAN kävijä, XXX Mulonsalon Rita on hän osannut neuvoa monessa metsästysasiassa. Väsymättä Kari on myös lähtenyt ajokoetuomariksi, vaikkei aivan lähellä asukaan. Ajokoiramies henkeen ja vereen. Marjatalle myös kiitos Hiitan hoitamisesta, jotta me omistajat pääsimme häämatkalle.

Kari Laurila, on sitten taas Pilvin ”melkein sukulaisia”. Kari on nähnyt NIIN monta Hiitan huonoa koetta! Siitä huolimatta hän ensinnäkin jaksoi aina lähteä tuomariksi myös aina uskoi, että kyllä se tulos sieltä putoaa. Toisaalta yhtään enempää ei kai häntäkään voi pakottaa kuuntelemaan beagleja!! Karin intressit taitaisivat olla enemmän tähän Hiitan kettuverisyyteen. Kun Hiitta-neiti kyyditti kettua useamman tunnin, Kari lainasi meille kettukokeen säännöt – pienenä vinkkinä vain!

Marjo Mäkinen, ajattelin ihmisiä, kenen kanssa on koirista puhuttu tunti tolkulla… Mietin, että taisin oikeastaan puhua kanssasi koirista puolet lukion koulupäivistäni! Enkä todellakaan koulussa.
Sammaljoen pakopaikka silloin kun hitsasi kiinni oli aina avoinna – sinne löytää ja on löytänyt moni muukin. Kiitos ystävyydestäsi!

Birgitta Ketolainen. Aidan kohdalla kiitin jo sinua, mutta kuulut tännekin. Kiitoksia ei koskaan ole liikaa! Harmi, että asut niin kaukana, ettemme juuri tapaa, mutta ajatuksissa olet usein. Aina kun ajatukset palaavat Aidan tragediaan muistan myös kasvattajan, jollainen itse toivoisin olevani. Ihminen, jonka puoleen voi kääntyä neuvojen saamiseksi, vilpittömien onnittelujen lähettäjänä, mutta myös silloin kun koiramaailma on näyttänyt raadollisimman puolensa. Henkilökohtaisen pettymyksenkin keskellä kyky sellaiseen empatiaan ja tukeen on lahja, joka harvalla on. Birgitalla se on. Kiitos.

Sirpa Kuusisto, kannustaja, joka lopulta sai minut uskaltautumaan Aidan kanssa kokeeseen. Väsymätön neuvojen antaja ja epävarman koirankouluttajan ohjaaja. Esimerkki siitä, että itse koiransa kanssa menestyvällä koulutusohjaajalla on paljon sellaista annettavaa, jota muilla ei välttämättä ole. Sirpan optimismi ”sekopäisten” koirien kanssa on hämmentävää!

Satu Virtaranta, kiitos Hiitan hieronnasta ja Illon pitämisestä koiramaailman valioiden keskittymänä!

Marita Peuhkuri, kiitos sivujen toteuttamisesta – ehkä tämä hieman hälventää harmistustani siitä, että lähdit Punkalaitumelta. Kyllä yhteen työpaikkaan tarvittaisiin useampia täysin koiriin hurahtaneita!

Musanterin kennel. Toisinaan asiat eivät aivan mene niin kuin on suunniteltu. Kiitän Teitä pitkämielisyydestä ja ymmärryksestä silloinkin kun suunnitelmat menevät ”perssiilleen” eikä kasvatin omistaja saakaan koiran kanssa tuloksia aikaiseksi!