Minun,
eli Pilvin kotona oli dreevereitä kun olin pieni.
Se onkin se määrä ajavaa koiraa kuin
minun taustastani löytyy. Olen henkeen ja vereen
ollut Rottweiler-ihminen aina Hiitan
meille muuttoon asti ja sen jälkeenkin. Ensimmäisen
rotikkani Tetran sain melkein vahingossa 12-vuotiaana.
Tetra oli 5-vuotias narttu, joka oli hyvää
vauhtia päätymässä lopetettavaksi
perheessä tapahtuneen kuolemantapauksen vuoksi.
Siitä alkoi minun rotikkaelämäni. Sen
jälkeen mölliköitä on ehtinyt meillä
asua 3 kappaletta ja neljäs on parhaillaan.
Ajokoirajoukoissa usein luullaan Hiitan menestyksen
vuoksi, että olen näyttelyihminen. Se ei pitkässä
juoksussa oikein pidä paikkaansa, sillä näyttelyistä
kiinnostuin vasta Hiitan myötä – sattuneesta
syystä. Voisi kiinnostua moni muukin…
Ajatusmaailmaani
niin koiran pidosta kuin kasvattamisestakin leimaa pitkälle
oppini rottweilereiden kanssa. |
 |
Ajokoiramaailmassa olen vihreä, mutta koiran omistajana
olen jo aika vanha pieru. Ihan kaikkia tarinoita ei tämä
”tyttö” sentään usko.
Keväällä 2008 minua pyydettiin Ajokoiramiehen
Lännen lohkon kirjeenvaihtajaksi. Otin tehtävän
mielelläni vastaan, mutta kahden pienen lapsen ja uuden
työn ohella yhtälö ei olekaan ollut aivan
helppo. On kuitenkin selvää, että teen mitä
pyydetään, mutta tässä vaiheessa matkustelu
ympäri suomea saa jäädä vähemmälle.
Asiat on aina laitettava tärkeysjärjestykseen
ja viime vuosi on kovalla kädellä opettanut, että
perhe on aina ensisijalla.
Harrastuksikseni
voin listata ikuisen opiskeluhulluuden lisäksi, ratsastuksen
ja tämän äitiyden joka 2004 syntyneen Selman
ja 2006 syntyneen Sylvin kanssa käy
joskus myös työstä.
Päivätyöni
teen Huittisten ammatti- ja yrittäjäopiston opinto-ohjaajana.
Kokemäen yksikön laajentunut tarjonta on ollut valtaisan
mielenkiinnon kohteena. Ammattitutkintona tänä syksynä
alkanut koulutusohjelma kun tuo oppilaitokselle valtion virkakoiria.
Josko minäkin siinä sivussa oppisin jotain... |
