Nero wolfe on yhdysvaltalaisen Rex Stoutin (1886 - 1975) luoma suuri hahmo. Stout kirjoitti kaikkiaan 74 Nero Wolfe -tarinaa (kahdesta tarinasta on julkaistu toisistaan poikkeavat versiot). Stout kirjoitti ensimmäisen Wolfe-tarinan Keihäskäärme vuonna 1934 47-vuotiaana. Viimeinen Nero wolfe-kirja julkaistiin vuonna 1975 kuukautta ennen 88-vuotiaan kirjailijan kuolemaa. Stout oli ennen Nero Wolfe-kirjoja julkaissut 8 kirjaa ja toiminut mm. lehtimiehenä.
Nero Wolfe on pitkälti toistasataakiloinen yksityisetsivä. Hän asuu New Yorkissa omistamassaan talossa 35. läntisellä kadulla. Siellä hän myös pyrkii viettämään kaiken aikaansa esimerkiksi kirjojen parissa tai huolehtimalla kattokerroksen kasvihuoneissa olevista kymmenestä tuhannesta orkideasta. Kun yksityisetsivän toimet vaativat toimimista talon ulkopuolella, asian hoitaa Nero Wolfen apulainen, myös talossa asuva, Archie Goodwin. Koska Nero Wolfe on suuri kulinaristi, asuu talossa myös mestarikokki ja taloudenhoitaja Fritz Brenner. Nero Wolfe on orkideoidensa parissa joka päivä kello 9-11 ja 14-16. Kymmenen tuhannen orkidean hoitoon osallistuu myös Theodore Horstman, joka myös asuu talossa.
Nero Wolfe käyttää apunaan usein yksityisetsiviä Saul Panzer, Fred Durkin ja Orrie Cather. Näistä mieluiten Saul Panzeria, koska hän on etevin etsivä linnunradan tällä laidalla. Talossa vierailee usein murharyhmän komisario Cramer, joskus nöyränä apua pyytäen, ajoittain raivoissaan yksityisetsivän lupakirjan menettämisellä uhkaillen. Cramerin ohella tutustutaan raivostuttavaan luutnantti Rowcliffiin ja melkeinpä miellyttävään ylikonstaapeli Stebbinsiin. Archien viehättävä seuralainen Lily Rowan on mukana useassa tarinassa lähtien tarinasta Caesar on kuollut, jossa hän antaa härkää pakoon juoksevalle Archielle lempinimen Escamillo.
Stoutin kuoleman jälkeen on ilmestynyt 7 kirjallisuustutkija Robert Goldsboroughin kirjoittamaa Nero Wolfe -kirjaa. Tarinan mukaan Goldsborough oli kysynyt äidiltään syntymäpäivälahjatoivetta ja tämä oli kertoi haluavansa lukea vielä yhden Nero Wolfe kirjan. Goldsborough oli kirjoittanut Stoutin hengessä Nero Wolfe tarinan, joka kädestä käteen kierreltyään oli kulkeutunut Stoutin tyttären käteen. Tämä oli hyväsynyt kirjan kustannettavaksi, joten lukijat saivat lukea lisää Nero Wolfen tutkimuksista. Goldsboroughin kirjoista ja yleensä Stoutin sarjan jatkamisesta voi olla montaa mieltä, mutta hyvä on muistaa, että ei ainakaan Rex Stout enää kirjoita yhtään uutta kirjaa, joten täytyy tyytyä Goldsboroughiin.
Sivun tekijä