 |
Bristol Cream’s kennel sijaitsee maaseutu taajamassa, Sastamalassa. (Nokian ja Porin välissä) Asun mieheni kanssa isohkossa vanhassa -50 luvun omakotitalossa, jota ympäröi oma ihan kivan kokoinen tontti. Koiria meillä on viisi: noutaja Veera ja tibbe tytöt Hilda, Ida, Ilona ja Vilma. Meillä ei koirille ole erillisiä kennel tiloja, vaan koirat elävät kanssamme perheenjäseninä ja lemmikkeinä. Koirat osallistuvatkin ahkerasti kaikkeen mitä kotona tapahtuu. Vain talon yläkerta on koirilta kiellettyä aluetta, jotta edes joku paikka pysyisi vähemmillä koiran karvoilla. :)
Kaikki alkoi siitä kun…
Niin mistä kaikki alkoi. Taisi olla syntymästäni saakka selvää, että eläimet kuuluvat elämääni. Synnyin maaseudulla pohjanmaalla -71, silloin perheeseemme kuului myös saksanpaimenkoira Bella. Eli ensi kosketus koiriin tuli jo tuolloin. Äidin työn yms. syistä tulimme Tampereelle kerrostaloon. Vaikka kuinka pyysin koiraa, äiti oli ehdoton, meille ei koiraa tule. Äidin sana oli laki, koiraa ei tullut. Eläinten kanssa silti touhusin päivittäin. Kaiket vapaa-ajat vietin tallilla hevosia hoitamassa sekä naapureiden koiria ulkoiluttamassa. Jossain vaiheessa ennen opiskelemaan lähtöäni työskentelin leipätyökseni Kiikun tallilla Hollolassa.
Kun sitten omaan asuntoon muutin, tuli minulle minun ensimmäinen oma koira, saksanpaimenkoira Cindy. Valitettavasti Cindy oli sairas ja sen elämä päättyi jo alle 2-vuotiaana. Sitten tuli ensimmäinen kultainen noutaja, Dana. (Peachdream’s Manzanilla) Dana oli todella hurmaava koira, joka johdatti minut noutajien ihmeelliseen maailmaan. Valitettavasti Danan vei -94 riehunut penikkatauti epidemia. Dana oli tuolloin vasta reilun vuoden ikäinen. Mutta siitä sitten kaikki sai alkunsa.
Koirieni kanssa käyn ahkerasti näyttelykehissä. Liikumme paljon luonnossa ja metsissä, ja metsäähän täällä maalla riittää. Tiibetinterrierin todella upea, mutta työläskin turkki on yksi ”ohjelma numero” iltaisin ja näyttelyä edeltävinä päivinä. Saatan häärätä turkin kimpussa tunti kaupalla.
Vaikka niin mielelläni olisin kaiket päivät koirieni kanssa kotona, niin valitettavasti ruokarahat on haettava muualta. Ruokarahat tulevat lähihoitajan ammatista. Työskentelen mielenterveyskuntoutujien parissa, yksikkömme vastaavana ohjaajana.
 |
 |
